Mikrolainat

Tässä kirjoituksessa käsitellään yhtä rahoitusmuotoa, mikrolainoja. Suomessa varsin huonosti tunnettu rahoitusmuoto on kuitenkin monissa maissa erittäin tärkeä lainatyyppi. Pienlainojen tai pikavippien käsittelyn jälkeen onkin syytä siirtyä tarkastelemaan tätä globaalisti tärkeämpää rahoitustapaa.

Mikroluotoilla (micro-credit) tarkoitetaan lainoja, jotka on suunnattu sellaisille ihmisille, joilla ei ole muuten mahdollista saada lainaa. Mikroluottoja alettiin antaa 1970-luvun alussa, erityisesti kehitysmaiden naisille. Ne ovat varsin suosittuja erityisesti Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa. Ne ovat siinä mielessä mielenkiintoinen lainamuoto, että valtaosa sen saajista on naisia.

Nykyisen mikroluottosysteemin perustajana yleisesti pidetään bangladeshiläistä Muhammed Yunusia. Hän aloitti järjestelmän kun hän lainasi rahaa nälänhätää kärsiville. Aluksi Yunus lainasi rahoja omista varoistaan, mutta toiminnan kasvaessa hän perusti Grameen nimisen pankin vuonna 1976. Mikroluottoja myönnettiin alkuaikoina erityisesti kehitysmaiden naisille. Nykyäänkin valtaosa mikroluottojen saajista on kehitysmaiden asukkaita. Mikroluotot tähtäävät pääasiassa köyhien taloudellisen aseman parantamiseksi.

Kuinka mikroluottojärjestelmä sitten toimii käytännössä? Se perustuu siihen, että joku ryhmä muodostaa yhdessä takausryhmän. Tämä ryhmä keskustelee yhdessä lainatarpeista. Asiasta keskusteltuaan ryhmä päättää kuka saa ensimmäisen lainan. Kun laina on maksettu, niin ryhmän seuraava jäsen voi jälleen hakea lainaa. Koska kyseessä on yhteistakaaminen, luottotappiot on onnistuttu saamaan tässä järjestelmässä hyvin pieniksi.Joskus ryhmät voivat taata myös toisten ryhmien lainoja, tällaista mallia on kokeiltu esimerkiksi Keniassa.

Yksi tunnetuimmista mikrolainoja kehitysmaiden vähävaraisille välittävistä tahoista on yhdysvaltalainen kiva. Suomessa mikrolainat ovat varsin harvinaisia. Mikrolainoja muistuttavia lainoja on otettu käyttöön esimerkiksi Finnveran naisyrittäjälainoissa ja muissa keskinäiseen takaukseen perustuvissa lainajärjestelyissä. Mikrolainoille tyypillistä onkin yhteisvastuullisuus.

Mikroluoton vaikutusta köyhyyden vähentäjänä on kiitelty vuolaasti. Kaikki eivät kuitenkaan ole tästä aivan yksimielisiä. Kuten aiemmin todettiin, mikroluotot perustuvat yhteisvastuullisuuteen. Kuitenkaan siitä kuinka vastuu jakaantuu ryhmän sisällä, ei ole olemassa sääntöjä. Tämä voi johtaa siihen, että jotkut käyttävät järjestelmää hyväkseen. Myös ryhmään pääsy ei ole itsestäänselvyys, ryhmän jäsenet päättävät kenet he ottavat ryhmään ja kuka jää sen ulkopuolelle. Tämä voi lisätä yhteisön sisäisiä jännitteitä, lainan saajien ja ulkopuolella jäävien välillä. Usein luottojen takaisinmaksua valvotaan tiukaksi ja joidenkin ryhmän jäsenten käyttämä kuri ja valta saattavat olla liiankin tiukkoja. Mikroluottojärjestelmän voidaan siis myös katsoa luovan uusia valtasuhteita yhteiskunnassa, ja tähänkin järjestelmään on hyvä suhtautua kriittisesti. Mikrolainat voivat siis muuttaa yhteisön sosiaalisia rakenteita, ja tällä voi olla negatiivinen vaikutus yhteisöön. Etenkin maaseudun tiiviissä yhteisössä muutokset voivat olla hallitsemattomia.

Useissa tutkimuksissa onkin todettu, että mikroluotot eivät välttämättä ole merkittävä apu köyhyyden vähentämisessä. Se saattaa auttaa joitakin, mutta toiset saattavat ajautua mikroluottojen kautta pahempaan velkakierteeseen. Monesti myös mikrolainat menevät johonkin muuhun kuin taloudellisen aseman parantamiseen, esimerkiksi kulutukseen.

Toisaalta, joissakin tutkimuksissa on todettu mikrolainojen vaikuttavan myönteisesti kulutukseen. Meksikon mikrolainoja koskevassa tutkimuksessa todettiin naisten aseman parantuneen mikrolainojen ansiosta. Samoin Bangladeshissa, naisten aseman on todettu parantuneen mikrolainojen ansiosta. Vaikka muutos on ollut varsin hidas, naisten vallan on katsottu lisääntyneen esimerkiksi perheissä. On kuitenkin varsin hankalaa arvioida kuinka suuri osuus naisten aseman parantumisesta johtuu juuri mikrolainoista.

Mikroluottoja koskevia tutkimuksia leimaakin ristiriitaisuus – joidenkin maiden osalta mikroluottojen vaikutus on nähty positiivisena, kun taas joissakin tutkimuksissa niiden positiivinen vaikutus kyseenalaistetaan.

Muhammed Yunus palkittiin elämäntyöstään vuonna 2006, jolloin hän yhdessä Grameen-pankin kanssa sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vuonna 2011 Yunus erotettiin pankin johdosta. Nykyään Grameenilla on rahoitusalan lisäksi myös muita toimintoja, esimerkiksi energia-alan yritys Grameen Shakhti. Samoin yritys on alkanut tuoda kyliin sellaista tietotekniikkaa, jonka käyttö on mahdollista ilman lukutaitoa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *